Loma!

Viime viikon alussa päästiin kauan odotetulle lomalle. Lähtö oli haikea, mutta nyt on jo lomafiilis saavutettu ja on kivaa nähdä uusia paikkoja Tansaniassa! Ensimmäisenä tultiin Arushaan joka on melko länsimaalaistyylinen kaupunki Tansanian pohjoisosassa. Bussimatka tänne kesti huimat 11h, johon kuului yksi 10min pysähdys…oli siis melkonen kokemus! Yllättävän nopeasti se päivä kuitenkin bussissa sujui, odotin pahempaa matkaa. Matkalla mentiin Kilimanjaron ohi, mutta ei edes onnistuttu bongaamaan että mikä se kaikista vuorista oli…noh, pilvinen sää ja hämärä selittänee osan asiasta 😀 Ilmeisesti oon kuitenkin kuvitellut sen suuremmaksi ja upeammaksi kuin se onkaan. Ei tätä muutoin voi selittää.

Arushassa on oikein mukavaa, tämä on hyvin erilainen verrattuna muihin paikkoihin missä on vieraillut. Täällä on päivää lukuunottamatta melko kylmä (alle 20 astetta) ja lämpimille vaatteille on ollut käyttöä. Jopa villasukkia on tullut ikävöityä! Uskaltaisin myös sanoa, että täällä asuu paljon hieman parempiosaisia ihmisiä ja ulkomaalaisia. Kaupungissa on paljon hulppeita hotelleja, ravintoloita, kahviloita yms. Valkoihoisiakin näkyy paljon. Yhtenä iltana käytiin testaamassa etiopialaista ravintolaa jossa päästiin maistamaan injera-nimistä perinteistä etiopialaista leipää. Injera tarjotaan kastikkeiden kanssa. Itse leipä ei ollut kovin hyvää (ulkonäkö ja omasta mielestäni myös maku lähentelevät tiskirättiä), mutta kastikkeet neutralisoivat sitä ja ihan maukasta se oli lopulta! Muutoin ravintoloiden kiertäminen on jäänyt vähemmälle, sillä majoitutaan mukavassa Green House-nimisessä guest housessa jossa kaikki ruuat sisältyvät hintaan joka on noin 9e/yö. Paikassa on “vihreät” arvot ja ruuat on kasvisruokia, mutta erittäin hyviä sellaisia. Täällä on ollut todella leppoisaa ja kotoisaa, jos olis pitempi loma niin voisi varmaan viihtyä pidempäänkin. Täällä on mahdollista tehdä myös vapaaehtoistyötä, joten tässä vinkkilinkki kiinnostuneille matkaajille: http://www.greenlivingplanet.org/

InjeraGreen Housen kotikissat

Saatiin bookattua huomiselle edullinen lento suoraan Zanzibarille joten uudet maisemat ja unelmasaari kutsuu. Toivotaan että lento on turvallinen, hiukan jännittää nuo pienet koneet..:)

Stop Child Abuse!

Aivan huikea päivä takana! Tänään olin Stop Child Abuse-marssilla ja täytyy sanoa, että lukeutuu hienoimpiin kokemuksiin täällä. Piti viettää marssilla eilinenkin päivä, mutta epäiltiin että molemmilla meistä saattaa olla malaria, niin lauantai meni malariatestissä ja levätessä. Testi oli nopea ja halpa, yksi tökkäys sormeen ja 2000TSH (alle 1e). Onneksi se oli negatiivinen, joten ei mitään normiflunssaa vakavampaa luultavasti. Itseä on paleltanut, hikoiluttanut ja väsyttänyt muutamana päivänä ja Lauralla sama juttu. Kuumeesta on paha sanoa, kun ei tullut otettua mittaria mukaan lukuisista vinkeistä huolimatta…nähtävästi omalla kohdalla kyse on vain anemiasta, joka todettiin sopivasti juuri ennen reissuun lähtöä. Ruokavalio täällä koostuu lähinnä riisistä, pavuista ja vaaleasta leivästä joten kumma juttu jos ei ole veriarvot parantuneet. Jos nyt muistaisi ottaa sitten lääkärin neuvot todesta ja syödä rautatabletteja säännöllisesti. Lihaa yritän syödä päivittäin, mutta paikallisista ravintoloista saa lähes poikkeuksetta huimat kaksi pientä lihan palasta sitä tilatessaan…:P

Mutta niin, tämä päivä! Kierreltiin isolla joukolla ympäri kaupunkia avokuorma-autolla ja kerrottiin lasten oikeuksista, vastustettiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä yms. Mukana oli porukkaa useammasta järjestöstä (Hakuna Matata, Amani Centre, Tanzania Women Health Network), paikallisia lapsia ja ryhmä “artisteja” jotka veti hullunhauskaa tanssishowta. Lapsilla oli myös omia upeita esityksiä, elementteinä kaikkea akrobatiasta tuleen. Oli niin hauskaa, että päivän päätteeksi posket on kipeät hymyilemisestä! Tekis mieli kaapata nämä lahjakkaat lapset mukaansa 🙂 Saisivat varmasti tanssimisesta uran aikaiseksi. Eivät tiiäkkään miten hyviä ovat.

Tänään harmittaa kovasti, että päivät alkaa käydä vähiin ja oikeastaan vasta nyt täällä olemisesta on alkanut kunnolla nauttimaan. Hakuna Matatan ihmiset ja yhteistyökumppanit on olleet niin mahtavia, että harmittaa kun saatiin olla siellä niin vähän aikaa. Mutta pitää ottaa kaikki irti viimeisistä kolmesta päivästä, vähiin käy ennen kun loppuu!

Noituutta

Tänään kohdattiin töissä vielä eilistäkin järkyttävimpiä asioita. Eilen täällä Morogorossa otettiin kiinni nainen, joka oli pitänyt lasta (veljensä tai siskonsa) laatikossa noin 6 kuukauden ikäisestä 4-vuotiaaksi saakka. Lapsi ei siis ollut ilmeisesti koskaan päässyt pois sieltä tai saanut kunnon ruokaa. Ällöttävintä on, että lapsi on syönyt laatikossa mm. omaa ulostettaan. Nyt hän on sitten vaikeasti vammautunut ja huonossa kunnossa muutenkin. Saatiin nähdä kuva, joka on alla. Järkyttävää!

Tämä asia liittyy noituuteen jolla on kuulemma hyvin vahva asema Tansaniassa. Monet ihmiset uskovat noituuden olemassa oloon, ja noidaksi epäiltyjä ihmisiä kartetaan tai jopa tapetaan. Tähän tapaukseen noituus liittyy siten, että lapsen isä on uskonut rikastuvansa uhraamalla lapsensa ja vaimonsa. Lapsen vanhemmat ovat eronneet kun äiti on ollut vielä raskaana, ja myöhemmin lapsen synnyttyä se on annettu tädin hoiviin. Ja kappas, lapsen isä on tietenkin joku maan hallituksessa istuva iso jehu. Mutta niin, yllätyin kun kuulin miten usko noituuteen täällä näkyy. Tiesin jo entuudestaan että sitä on olemassa ja erityisesti albiinojen ihmisten ruumiinosien/tappamisen uskotaan antavan taikavoimia tai rikkautta. Mutta jotkut ihan normaalit ihmiset harjoittavat “noituutta” siten, että uskovat rikastuvansa uhrauksilla kuten oman lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tai tappamisella. Albiinot on etenkin melko turvattomassa asemassa.

Ihmiset myös uskovat, että “noidat” lentävät keskiyöllä alasti koreilla esim. Eurooppaan saakka. Joskus noidat tippuu maahan jolloin ne tapetaan. Saanen kysyä, että mitä hemmettiä?! Enkä oikein tiedä oliko noituudesta meille kertonut Glory itsekin sitä mieltä että näin voi tapahtua vai luuleeko vain osa ihmisistä että “noidat” osaa lentää…sen päivän kun näkis 😀 Toisaalta ihmettelen myös sitä, löytyykö täältä useinkin alastomia ihmisiä koreissa istumassa..kaikkea sitä oppiikin, reissu alkaa käydä loppua kohti erittäin mielenkiintoiseksi!

 

Viikonloppuna sitten marssitaan ympäri Morogoroa vastustaen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Päästään ihan kansalliseen televisioon asti, joten toivottavasti sitä osaa jotain fiksua sanoa 🙂

Naisten oikeudet?

 

Tällä viikolla on jälleen töitä riittänyt. Ollaan viimeistelty viime viikolla aloitettuja kouluvierailuja raportteineen ja käyty muutamassa uudessa koulussa. Homma on alkanut mennä suorastaan rutiinilla.

Keskiviikosta alkaen ollaan oltu Tanzania Women Health Network –organisaatiossa joka tekee yhteistyötä Hakuna Matatan kanssa. Järjestön perustaja ja vastuuhenkilö Glory on aivan mahtava ihminen ja tekee hyvää työtä tansanialaisten tyttöjen hyväksi. Suorastaan ihailen tätä tyyppiä, kun hän on niin uudistusmielinen ja rohkea! Ei ole tullut vastaan toista samanlaista naista vielä.

 Järjestö siis nimestäkin päätellen työskentelee tansanialaisten naisten hyväksi. Tällä hetkellä Glorylla on meneillään Girls Academic Champion Program joka tukee tyttöjen koulunkäyntiä ja valistaa muun muassa naisten oikeuksista. Viimeisimmillä kouluvierailulla on opetettu tyttöjä löytämään itsevarmuutta jotta he osaisivat pitää puoliaan hankalissa tilanteissa liittyen lähinnä seksuaaliseen hyväksikäyttöön joka on täällä melko arkinen ongelma. Oikeastaan vasta viime päivien aikana on tajunnut miten huonossa asemassa naiset täällä on. Lähinnä sen takia, kun ulospäin naiset ja tytöt  näyttävät melko onnellisilta.

Glory on tavannut useilla eri kouluilla tyttöjä ja puhunut näiden kanssa muun muassa ihmissuhteista, seksistä ja hyväksikäytöstä. Tytöt on olleet yllättävän avoimia kokemuksistaan jotka kuulostaa etenkin näin suomalaisen korvaan järkyttäviltä ja siltä, että moni mies täällä kuuluisi vankilaan. Eikä aikuisten naisten välinpitämättämyyskään sympatioita herätä. Monia tyttöjä käytetään paljon seksuaalisesti hyväksi jo pienestä pitäen, tekijänä voi olla niin perheen jäsen, sukulainen kuin joku vieras mieskin. Pahimmillaan tekijänä on opettaja joka kiristää tytöiltä seksiä uhkaillen luokalleen jättämisellä yms. Jotkut vanhemmat myös myyvät lapsiaan miehille saadakseen rahaa. Kaikki tämä on tietysti rikollista toimintaa, mutta tuomiotta selviää kun antaa poliisille vähän rahaa. Korruptiota parhaimmillaan. Vanhempiakaan ei juuri yleensä kiinnosta miten tyttölapsilla menee, ja osa jopa kannustaa heitä myymään itseään ruokaa/rahaa/vaatteita vastaan. Tästä seuraa tietenkin raskauksia, (laittomia) abortteja ja koulusta syrjäytymistä. Hieman etovaa, että täällä on oikeasti melko paljon tyttöjä jotka on noin 13v ja raskaana. Abortit ei tietenkään ole laillisia, mutta niitä tehdään silti. Kuten monessa köyhässä maassa varmastikin, niin myös täällä poikalapset on enemmän toivottuja kuin tytöt ja tämän takia pojat myös saa enemmän tukea.

Juteltiin tänään myös yleisesti tansanialaisten ihmissuhteita ja arvoista. Parisuhteessa naisen tulee kunnioittaa ja totella miestä, joka on vastuussa muun muassa rahan käytöstä. Nainen saa hädin tuskin jutella vieraalle miehelle. Yleensä jos nainen ja mies juttelevat keskenään, tulkitaan tämä niin että heillä on romanttinen suhde. Voi kuinka monen kanssa sitä itsellä olis täällä suhde siinä tapauksessa! Miehiä mitkään moraaliset säädökset ei tietenkään koske, vaan heillä on sallittua olla useita suhteita myös avioliiton ulkopuolella. Sen onkin kyllä huomannut. Tämä kulttuuri vaatisi totaalisen asennemuutoksen, mutta ehkä se tästä pienin askelin. Glory on ainakin mahtava esimerkki vahvasta naisesta ja pystyy varmasti saamaan pieniä muutoksia aikaan täällä Morogorossa. Lisää sellasia ihmisiä nämä tansanialaiset tarvitsee 🙂

 Sisäinen feministi alkaa löytyä, Afrikkaan asti sitä pitikin tulla etsimään.  En ajatellut tasa-arvoasioiden saavan aikaan mussa tällaista tunteenpaloa! Enkä vielä päässyt edes tyttöjen ympärileikkauksiin..

Glory ja opetusta itsevarmuudesta.

Glory ja opetusta itsevarmuudesta.

Työviikko

 

Kulunut viikko Hakuna Matata Charity Organizationissa on ollut erittäin työntäyteinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen. Päivät on venähtäneet usein iltaan saakka, mutta onpas viikko myös mennyt nopeasti! Ollaan saatu paljon vastuuta ja järjestön odotukset meitä kohtaan on korkealla. Etenkin, kun Teemu oli ennen meitä samassa paikassa työskentelemässä niin ovat tainneet tottua suomalaisten korkeaan työmoraaliin 🙂 Meillä on myös ollut hieman totuttelua, kun edellisessä järjestössä ei tehty oikein mitään ja vastuun antamisen sijaan ennemminkin holhottiin.

 

 

Alkuviikko meni paperihommissa, mutta keskiviikosta eteenpäin ollaan kierrelty itsenäisesti eri kouluissa tapaamassa opettajia, oppilaita ja vanhempia. Hakuna Matatalla on meneillään World Visionin tukema projekti ”Hope Street Children” jonka tarkoituksena on tukea vähäosaisia lapsia koulunkäynnissä ja elämässä ylipäätään. Tällä viikolla tavattiin perheitä jotka ovat saaneet projektilta apua ja kyseltiin hiukan miten koulunkäynti on edistynyt, onko terveyden kanssa ollut ongelmia, millainen kotitilanne on ja miten projekti on vaikuttanut lapsiin.

 

 

Iski siinä pienet paineet keskiviikkona, kun meille kerrottiin että minä menen yksin yhdelle koululle ja Laura toiselle. Lapset ja vanhemmat kun eivät puhu englantia ja opettajatkin yleensä vähän heikonlaisesti. Opettajat onneksi osasivat tulkata keskusteluita melko sujuvasti ja saatiin tärkeää informaatiota kerättyä. Torstaina tehtiin vielä kotikäyntejä, jossa minulla ei ollut mukana edes tulkkia! 😀 Se oli kuitenkin erittäin mukavaa ja yllättävän hyvin sitä pystyy kommunikoimaan ilman yhteistä kieltäkin; tietysti vanhemmat osasi muutaman sanan englantia ja itse osaan muutaman sanan swahilia.

Huoltajat.

Huoltajat.

Erään perheen talo.

Erään perheen talo.

 

Pienin näkemäni "keittiön" ovi.

Pienin näkemäni “keittiön” ovi.

 

 

Kotikäynneillä näki todella miten huonoissa oloissa lapset elävät. Eräät orposisarukset asuivat vanhan mummonsa luona, jonka talo oli tiilihökkeli jossa ei ollut lattiaa saati mitään muitakaan mukavuuksia. Monilla ei ole rahaa ruokaan tai koulumaksuihin. Hope Street Children-project auttaakin perheitä juuri näissä asioissa. Lapset on saaneet projektin kautta koulupuvut, koulutarvikkeita ja rahaa koulumaksuihin. Näin on mahdollistettu lasten mahdollisuus koulunkäyntiin. Päästiin myös jakamaan henkilökohtaisesti oppilaille uudet koulupuvut 🙂

Kenkien sovistusta.

Kenkien sovitusta.

 

Nyt sitten ansaittu vapaa viikonloppu tähän väliin 🙂

 

Dar es Salaam weekend

Viikonloppu Dar es Salaamissa oli mahtava, vaikka matkustaminen täydessä ja ei-ilmastoidussa bussissa ottikin koville. Matka kesti nelisen tuntia suuntaansa ja hintaa oli ainoastaan 7000TSH (n. 3,5e). Maan sisällä matkustamista ei ole siis hinnalla pilattu. Muutenkin paikallisliikenne on täällä halpaa. Daladala (kaupunkibussi) maksaa 400TSH (20cnt) ja bodaboda (moottoripyörätaksi) n. 1000-2000TSH (50cnt-1e) kaupungin sisällä. Näitä tulee käytettyä lähinnä työmatkoihin, sillä vapaa-ajalla Morogorossa pärjää hyvin jalkaisin.

Vietettiin viikonloppu tosiaan Kigambonin South Beachilla, josta löytyy paljon valkoisia hiekkarantoja. Päivät meni pääasiassa itseään auringossa polttaen ja meressä uiden, olipa muuten ensimmäinen kerta kun mereen pääsin uimaan 🙂

Lauantaina käytiin Dar es Salaam Zoossa. Ajateltiin, että kun ei viitsi toisesta safarista maksaa nähdäkseen lisää eläimiä niin tämä on hyvä vaihtoehto! Matka hotellilta sinne oli yllättävän pitkä ja vaikea, mutta tapasimme onneksi sattumalta mukavan paikallisen rastapään joka ystävällisesti lähti meitä sinne saattamaan. Alueella valkoisilta ihmisiltä nyhdetään rahaa niin paljon kuin mahdollista joten hänen ansiostaan päästiin liikkumaan kulkuneuvoilla paikallishinnoin. Myös eläintarhan ovet avautuivat “resident”-hinnalla, joka oli vaivaiset 5000TSH. Eläintarha oli melko pieni, mutta nähtiin monia eläimiä. Valitettavasti myös monien eläinten häkit olivat liian pieniä ja niistä huomasi heti, että ovat levottomia kun eivät pääse kunnolla liikkumaan :/ Eläintarhojen ikäviä puolia. Muutoin vierailu oli aivan mahtava; päästiin pitelemään kädessämme pientä krokotiilia, ratsastamaan jättimäisellä kamelilla ja pitämään kädestä apinaa. Huippua!

Reissun aikana huomasi heti, että on hyvin erilaista kulkea ilman miespuolista (Teemua) kaveria Dar es Salaamin kaduilla. Kaikesta pyydettiin mahdottomia hintoja ja matkalla bussiin saimme “saattajan” joka sitten hyvin aggressiivisesti tinkasi meiltä rahaa “palveluksistaan” kun pääsimme sisälle bussiin. Ystävällinen pähkinäkauppias sitten onneksi pisti miekkoselle luun kurkkuun ja melkein saatiin todistaa tappelua…

Nyt on taas erittäin kotoisa fiilis olla Morogorossa, Darin ruuhkien ja muun säpinän jälkeen. 🙂 Arkeen on palattu ja työt uudessa järjestössä alkoi eilen, on ollut hyvin työntäyteiset pari päivää. Enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten päästään mekin lomailemaan!

 

Hakuna Matata

Arki Morogorossa on jatkunut tasaisen harmaasti, erittäin sateisissa ja flunssaisissa merkeissä. Koti-ikäväkin painaa kovasti, mutta pitää nyt yrittää nauttia täällä olosta siitä huolimatta. Tänään meillä alkoi pitkä viikonloppu jota lähdetään viettämään Dar es Salaamin biitseille. Toivotaan, että sateet hellittää siis edes muutamaksi päiväksi niin saadaan tasoiteltua rusketusta (palanutta ihoa) 🙂

Ensi viikolla mennään uuteen järjestöön, Hakuna Matataan. Odotetaan sitä melko innolla, sillä päästään näkemään paikallista sosiaalityötä ja ennen kaikkea osallistumaan järjestön toimintaan. Nykyisen järjestön kanssa kohdattiin monia ongelmia jonka takia ei ollut enää mielekästä jatkaa samassa paikassa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti viettää suurin osa päivistä kouluilla lasten kanssa opetustyötä yms. tehden. Syystä tai toisesta, päivät koostuivat lähinnä siitä, että oltiin toimistolla istumassa tai kierreltiin eri paikoissa – oppitunteja saatiin pitää kaiken kaikkiaan kolme. Nähtiin kyllä monia mielenkiintoisia paikkoja, mutta järjestön toiminnasta jäi hajanainen kuva emmekä saaneet mahdollisuutta tehdä käytännön työtä juuri lainkaan. Suurin ongelma oli lienee se, että järjestön vetäjä ei puhu käytännössä lainkaan englantia. Tämän vuoksi kuljimme pääasiassa talousvastaavan kanssa, joka on jo hieman höperöitynyt vanha mies. Sympaattisia ja huolehtivaisia ihmisiä, mutta valitettavasti odotukset harjoittelupaikasta eivät täysin toteutuneet. Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa tutustua toiseen paikkaan 🙂

Ratsailla

Tänään pääsin ratsastamaan Sokoinen yliopistolle, oli aivan mahtava päivä! Tansaniassa ei ole oikeastaan lainkaan hevosia ja ne ovat paikallisille melko tuntemattomia eläimiä. Hieman erikoista, kun ajattelee miten paljon täällä on maataloutta ja viljelyä. Sokoinessa on kuusi hevosta, joista vanhimmat on saatu lahjoituksena 90-luvulla Australiasta. Hevoset olivat hyvin pieniä, laihoja ja likaisia. Tallilla oli ainoastaan yhdet ratsastuskamppeet ja harjana toimi lattiaharja!

Ratsunani toimi hyvin säyseä ja luppakorvainen tamma joka oli kuin Ihaa Nalle Puhista. Sympaattinen otus, mutta luonnekin oli kuin aasilla ja hetken sai totutella ennen kuin hevonen alkoi tottelemaan. Kokemus oli sinänsä hieman extremeä, että täällä ei tietenkään käytetä kypäriä ja huono satula + huonot kengät tarkoitti sitä, että yksikin virheliike niin löydän itseni mutalätäköstä. Kaikki meni onneksi hyvin ja selvittiin ehjin nahoin.

Hevosen valjastusta.

Hevosen valjastusta.

Tallilla oli samaan aikaan eräs mies joka kertoi ratsastaneensa 10-vuotiaasta lähtien Keniassa ja Tansanian pohjois-osissa. Hän on toiminut hevosten kouluttajana ja on nyt  töissä Sokoinen tallilla; kuulemma siellä ei ole juurikaan muita, jotka osaisivat käsitellä hevosia. Tämän takia niitä ei juurikaan harjata tai puhdisteta, ja niistä huomasi heti että eivät ole tottuneet liiaksi ihmisen käsittelyyn. Teki mieli värvätä itsensä sinne hevostenhoitajaksi! Kuulemma tämän miehen missiona on, että ihmiset oppisivat tuntemaan enemmän hevosia jolloin niitä voitaisiin käyttää apuna maataloudessa ja halpoina kulkuvälineinä. Ei kuulostanut lainkaan hullummalta suunnitelmalta.

Jännittää!

Jännittää!

 

 

 

Mzungu!

Elämä Morogorossa alkaa käymään tylsän arkiseksi. “Kaupungissa” on 300 000 asukasta, mutta silti tämä on paikkana todella pieni. Tekemistä ei vapaa-ajalla ole ihan mahdottomasti, mikä tekee päivistä hieman pitkäveteisiä. Etenkin kun tulee pimeää noin puoli 7 aikaan illalla, ei enää viitsi lähteä ulos pyörimään ruokapaikkaa edemmäksi. Toisaalta elämän rytmi on täällä muutenkin erilainen verrattuna Suomeen; kukapa uskoisi, että tämäkin aamu-uninen herää ilman herätyskelloa aina noin 7 aikoihin!

Täällä on ollut ihmeellistä huomata, miten paljon valkoihoinen ihminen herättää huomiota. Paikalliset asukkaat huutavat valkoihoisen nähdessään “mzungu!” joka on swahilia ja tarkoittaa valkoista ihmistä. Huutelu ei ole missään tapauksessa pahansuopaa, vaan ihmiset ovat meistä erittäin innoissaan ja kiinnostuneita. Etenkin lapset jotka usein myös haluavat koskea meitä, kun eivät ole koskaan valkoista ihmistä nähneet.

Tällä viikolla on kuitenkin alkanut hieman ärsyttämään se, miten paljon erityisesti me naissukupuolta edustavat valkoiset täällä herätetään kiinnostusta. Huonona päivänä oikein raivostuttaa, kun tulee sellainen olo että olisi jossain eläintarhan häkissä 😀 Tansanialaiset ovat erittäin avoimia kertomaan miten rakastuneita ovat ja miehiä todentotta saa hätistellä pois jaloista pyörimästä; myöskään yritykset torjua näitä kertomalla olevansa parisuhteessa eivät tuota tulosta. Kuulemma parisuhdetta ei täällä juurikaan kunnioiteta..enpä olisi ennen tänne tuloa ajatellut, että tällaiseenkin ongelmaan törmäisi! Ei ole Suomessa ihan arkipäivää, onneksi.

Toinen ikävä asia on ollut huomata, että olen allerginen moskiittojen pistoille. Vaikka käytössä on hyttysverkot ja -suihkeet ja iltaisin pitkät housut, ne ryökäleet on onnistuneet pistelemään jalkoja oikein kunnolla. Ilmeisesti edellisen huoneen verkko oli vähän huono. Teemu lähti eilen lomailemaan, joten vaihdettiin huonetta halvempaan. Toivotaan, että tässä uudessa huoneessa saan nukkua yöni rauhassa. Jalkoihin on siis noussut isoja ja kutisevia patteja jotka ei jätä rauhaan edes yöksi. Tänään kävin hakemassa apteekista antihistamiinia ja voidetta, toivotaan että selviän näillä jatkossa. Kutina on nimittäin sitä laatua, että pelkään mielenterveyden pettävänä pian 🙂

Sokoine University of Agriculture

Viimeiset pari päivää on vietetty tutustuen Sokoinen yliopistoon joka on erikoistunut maatalouteen. Kampusalueita on useampia ja niiden kiertelyyn sai käytettyä paljon aikaa. Sai myös (taas) poltettua itsensä auringossa kun vietettiin koko eilinen päivä ulkona – millonkahan sitä oppii lisäämään aurinkorasvaa riittävän usein!

Sokoinen pääkampus on levittäytynyt suurelle alueelle jossa sijaitsevat niin opetustilat kuin opiskelija-asuntolatkin. Paikka sijaitsee luonnon keskellä ja se vaikutti erittäin viihtyisältä. Eläimiä ei valitettavasti bongattu yhtään, mutta kuulemma niitä kampusalueella on. Kerroin aiemmin viime viikolla eräälle paikalliselle tuttavuudelle harrastavani Suomessa ratsastusta ja hän otti asiakseen selvittää missä Tansaniassa on hevosia; nähtävästi maan ainoat hevoset löytyvätkin juuri Sokoinesta ja viikon päästä lähdetään tekemään niiden kanssa tuttavuutta! Sitä odotellessa. Paikallisten ystävällisyyden ja avuliaisuuden huomaa kyllä tällaisissakin asioissa, kun kerroin hevosharrastuksestani ihan vain sivulauseessa ja tämä kaveri otti sen asiakseen 🙂 Kiva juttu!

 

Saatiin maistaa ehkä maailman parasta jogurttia.

Saatiin maistaa ehkä maailman parasta jogurttia.