Sokoine University of Agriculture

Viimeiset pari päivää on vietetty tutustuen Sokoinen yliopistoon joka on erikoistunut maatalouteen. Kampusalueita on useampia ja niiden kiertelyyn sai käytettyä paljon aikaa. Sai myös (taas) poltettua itsensä auringossa kun vietettiin koko eilinen päivä ulkona – millonkahan sitä oppii lisäämään aurinkorasvaa riittävän usein!

Sokoinen pääkampus on levittäytynyt suurelle alueelle jossa sijaitsevat niin opetustilat kuin opiskelija-asuntolatkin. Paikka sijaitsee luonnon keskellä ja se vaikutti erittäin viihtyisältä. Eläimiä ei valitettavasti bongattu yhtään, mutta kuulemma niitä kampusalueella on. Kerroin aiemmin viime viikolla eräälle paikalliselle tuttavuudelle harrastavani Suomessa ratsastusta ja hän otti asiakseen selvittää missä Tansaniassa on hevosia; nähtävästi maan ainoat hevoset löytyvätkin juuri Sokoinesta ja viikon päästä lähdetään tekemään niiden kanssa tuttavuutta! Sitä odotellessa. Paikallisten ystävällisyyden ja avuliaisuuden huomaa kyllä tällaisissakin asioissa, kun kerroin hevosharrastuksestani ihan vain sivulauseessa ja tämä kaveri otti sen asiakseen 🙂 Kiva juttu!

 

Saatiin maistaa ehkä maailman parasta jogurttia.

Saatiin maistaa ehkä maailman parasta jogurttia.

Paluu arkeen

Arkeen on palattu pääsiäisen jälkeen. Eilen tehtiin erilaisia kotivierailuja, joissa nähtiin leskiä, orpoja ja vammaisia ihmisiä joita järjestömme auttaa. Käytiin myös Funga Funga Camp-nimisessä paikassa jossa asuu vanhuksia, vammaisia, psyykkisesti häiriintyneitä ihmisiä sekä käytöshäiriöisiä nuoria. Paikka on tarkoitettu nimenomaan psyykkisesti tai fyysisesti rajoittuneille ihmisille ja heistä pidetään siellä huolta ympäri vuorokauden. Paikka oli afrikkalaiseen tapaan melko askeettinen ja karu; kaikilla ei ollut omia sänkyjä ja apuvälineet olivat melko alkeellisia. Aktiviteetteja kuitenkin riittää, sillä paikkaa ympäröivät viljelykset, joita asukkaat yhdessä hoitavat. He valmistavat myös omatoimisesti ruokaa ja pitävät paikkaa kunnossa.

Tänään onkin ollut sitten saikkupäivä, kun aamulla alkoi järkyttävät vatsakivut jo toistamiseen tämän viikon aikana. Nähtävästi oon jonkun vatsapöpön onnistunut hankkimaan hyvästä käsihygieniasta ja pullovedestä huolimatta, mutta olihan tämä odotettavissakin. Toivottavasti menee äkkiä ohi!

Muutenkin on ollut hieman vastoinkäymisiä; eräs järjestömme palveluksessa ollut henkilö koijjasi meiltä hieman rahaa (suomalaisittain pienen summan, mutta tansaniassa kyse isoista rahoista) viime viikolla ja tämän takia ilmapiiri on ollut hieman ikävä. Järjestömme vastuuhenkilöt kuitenkin onneksi selvittelivät asiaa ja kyseinen henkilö sai potkut. Nyt voidaan siis jatkaa hyvillä mielin ja puhtaalta pöydältä. Osaapahan jatkossa olla entistä varovaisempi. Kaikkea sitä sattuukin!

 

Pääsiäisviikonloppu

Pääsiäistä vietetään tälläkin puolella maailmaa, joten saatiin tämän vuoksi nauttia pitkästä viikonlopusta. Ehdittiinkin tehdä vaikka mitä mukavaa! Perjantaina löydettiin naapurihotellista uima-allas, jonka käyttö maksaa 4000 TSH eli hieman alle 2e vuorokaudessa. Siellä tulee varmasti köllöteltyä siis useamminkin!

Lauantaina lähdettiin valloittamaan Uluguru-vuoria Teemun “järjestötyyppien”, Adamin ja Gloryn kanssa. Olin itse ajatuksesta erittäin innoissani, mutta aika nopeasti huomasi, että kyseessä ei olekkaan mikään pikkujuttu. Etenkin kun tajusin vasta liian myöhään, että Adam on todellakin viemässä meitä vuoren huipulle eikä suinkaan yhtään alemmaksi. Todettiin noin puolessa välissä matkaa Gloryn kanssa, että meidän kunto ei kestä ja päästettiin energisempi joukkio jatkamaan ylöspäin. Päästiin kuitenkin todella korkealla ja maisemia oli mukava ihailla 🙂

Uluguru Mountains

Uluguru Mountains

Väsyneet reissaajat matkalla alaspäin.

Väsyneet reissaajat matkalla alaspäin.

Sunnuntaiaamuna startattiin kohti safaria Mikumi National Parkiin. Reissu oli aivan mieletön ja bongattiin monenmoista eläintä. Yövyttiin keskellä puistoa ja oli mukava kuunnella luonnonääniä ja katsella kirahveja, jotka tulivat uteliaina kurkkimaan lähes pihaan saakka. Kyllä siinä mieli lepäsi! Olisin mielelläni voinut jäädä sinne vaikka asumaan hetkeksi. Reissun kruunasi maanantaiaamuna nähty leopardi! Niiden näkeminen on kuulemma erittäin harvinaista, harvinaisempaa kuin leijonan jota me ei onnistuttu löytämään.Hintaansa nähden (noin 150e) tämä yhden yön reissu oli kyllä erittäin hyvä, kiitos siitä Watu Safarille ja mainiolle oppaallemme. Yleensä kun noista reissuista saa maksaa itsensä kipeäksi. Nyt sitten haikein mielin kohti arkea 🙂

 

kirahvipieni aurinkopienilepardipien

 

Morogoro

Myöhään maanantai-iltana saavuttiin Morogoroon jossa tullaan Lauran kanssa viettämään seuraavat pari kuukautta. Teemu on täällä pari viikkoa, jonka jälkeen jäädäänkin kaksin. Mutta varmasti selvitään! Etenkin, kun swahilin tuntejakin on luvassa. Matkassa Dar es Salaamista tänne (200km) kesti kahdeksan tuntia, koska osa tiestä oli rankkasateiden takia poikki & tiellä oli paljon rikkoutuneita rekkoja. Mutta ihan hauska matka oli kaikesta huolimatta. Morogoro näyttää erittäin kauniilta, etenkin kun kaupunkia kehystää Uluguru-vuoristo. Sinnekin toivottavasti mennään kiipeämään joku päivä!

Onnettomuuksia matkalla Morogoroon.

Onnettomuuksia matkalla Morogoroon.

IMG_0118

Uluguru Mountains.

Uluguru Mountains.

 

Tiistaipäivä meni pitkälti majapaikan etsimiseen ja muiden käytännön asioiden järjestelyyn. Löydettiin keskustan läheltä suht viihtyisä ja halpa italialaisnaisen pitämä hostelli. Omistaja on erittäin ystävällinen ja avulias, ja on ehtinyt parin päivän aikana auttamaan meitä jo ties minkälaisissa ongelmissa. Laura muun muassa juuttui viime yönä vessaan, jonka ovi oli suht jykevää puuta…siinä sitten yksissä tuumin yritettiin availla ja hajottaa ovea. Ollaan saatu myös kullanarvoisia vinkkejä moniin “hostellin ulkopuolisiin” ongelmiin. Tällainen ihminen (“our tanzanian mom”, kuten hän äsken itseään tituuleerasi) onkin erittäin tervetullut elämään, kun on meneillään jonkin sortin kulttuuriahdistus jota monet pienet vastoinkäymiset eivät ole yhtään helpottaneet. Mutta jospa tämä tästä, huomaa että elämä täällä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Vaikka ei tässä vielä mitään suurempaa ole ehtinyt tapahtumaan, malarialta ja vatsataudeiltakin on vältytty! *koputtaa puuta* Lisäksi paikalliset ihmiset on erittäin mukavia.

Majapaikka.

Majapaikka.

 

Hotellin takapiha.

Hotellin takapiha.

Eilen tutustuttiin myös mun ja Lauran harjoittelupaikkaan, Mkitunda Tanzaniaan. Järjestö tukee huonompiosaisia ja erityisesti orpoja lapsia saamaan koulutuksen ja rakastavan kasvuympäristön. Tänään vierailtiin useissa kouluissa joiden kanssa Mkitunda tekee yhteistyötä. Huomenna päästään tositoimiin eli pitämään oppituntia eskari-ikäisille lapsille. Tällä hetkellä on vielä hieman hatara mielikuva meidän tehtävänkuvasta, sillä emme saaneet oikein minkäänlaista perehdytystä siihen mitä meidän oppitunneilta odotetaan. Ajateltiin siis, että ensimmäisellä kerralla esitellään lapsille Suomea ja erityisesti Suomen luontoa 🙂 Lapset oli niin innoissaan ottamassa meitä vastaan, että tullaan varmasti viihtymään! Saatiin kuunnella laulamista ja lapset kertoivat rakastavansa meitä 😀 Vaikea uskoa, että heillä on melkoisen vaikea elämäntilanne, kun ovat yhtä hymyä. Tulee hyvä mieli itsellekin.

Sadekausi part II

Vettä sataa kaatamalla jo toista päivää putkeen, pahimmat sateet kuulemma tällä sadekaudella. Tiet tulvii ja liikenne on yhtä kaaosta. Käytiin eilen Lauran kanssa Darin keskustassa, ja kun en sadetakkia tai sateenvarjoa vielä tuolloin omistanut niin oli kyllä hyvin uitettu olo! Keskusta oli melko tyhjän oloinen ja päädyimme lähinnä kävelemään päämäärättömästi löytämättä mitään järkevää tekemistä. Taksimatka keskustasta takaisin hostellille (n. 10km) kesti lähemmäs 2 tuntia..onneksi hinta oli neuvoteltu etukäteen 25 000 Tansanian shillinkiin, joka tarkoittaa noin 12 euroa.Kauhistutti ajatella millaiseen summaan mittari olisi raksuttanut Suomessa 🙂 Mietittiin tänään hieman huvittuneena miten vähän täällä oikeastaan kaikki maksaa, mutta koska käytössä on suurelta kuulostavia seteleitä niin sitä yrittää aina tinkiä kaikesta. Esimerkiksi on merkittävää saada hintaa alaspäin 500TSH (25cnt) 😀

Oli tarkoitus vierailla viikonlopun aikana Mbudya Islandilla, mutta pahasti näyttää siltä että pysytään visusti sisätiloissa.  Onpahan ainakin aikaa suunnitella mitä tehdään lomalla ja viikonloppuina Morogorossa. Näillä näkymin lähdetään ainakin tekemään viikonloppureissu Udzungwa Mountain National Parkiin josta löytyy sademetsää. Sitä reissua odotellessa, sademetsään pääseminen on ollut aina haaveissa! Toivotaan nyt vaan, että sadekausi tästä vähän rauhoittuu.

Sadekausi

Pari viimeistä päivää on olleet melko pilvisiä ja sadekuuroja on tullut enemmän tai vähemmän. Täällä on meneillään sadekausi joka kestää seuraavat pari kuukautta. Muutoin sade ei ole ollut haitaksi, mutta eilen nähtiin katuja joissa oli polveen asti vettä! Onneksi siis itse oltiin turvallisesti auton kyydissä, se vesi ei nimittäin haise kovinkaan puhtaalle..:) Moskiittojen määrä on myös sadekaudella normaalia suurempi, mutta ainakaan vielä niitä ei ole tullut juurikaan nähtyä. Toivon mukaan siis malarialtakin on toistaiseksi vältytty! Moskiitot on kuitenkin kuulemma niin pieniä, että niitä ei välttämättä huomaa…luulin ite niiden olevan samanlaisia isoja ja iniseviä otuksia kun Suomenkin hyttyset. Onneksi ei!

Eilen oli tosiaan myös ensimmäinen työharjoittelupäivä. Ollaan tämä viikko tutustumassa TACOSODEen (Tanzanian Council for Social Development) joka on tansanialaisten kansalaisjärjestöjen kattojärjestö. Eilinen päivä meni lähinnä tutustuessa toimiston ihmisiin. Käytiin myös ostamassa paikalliset puhelinliittymät ja mokkulat, tässä reissussa kestikin muutamia tunteja, kun etsittiin myös toimivaa pankkiautomaattia. Pankkiautomaatteihin käy ilmeisesti lähinnä Visa electron, mikä tuntuu todella oudolta! Hankin ihan reissua varten Visan, kun luulin sen toimivan paremmin…mutta yksikään automaatti ei sitä hyväksynyt. Onneksi siis tuli otettua myös tuo elektrooni messiin!

Tänään olikin sitten mielenkiintoinen päivä, kun päästiin tutustumaan kahteen järjestöön ja yhteen vapaaehtoistyöntekijään Darin ulkopuolella, Kibahassa. Maisemat näytti heti kaupungin ulkopuolella erittäin kauniilta, oli metsää ja kaikkea! Ensimmäinen järjestö missä käytiin, tuki 6-16-vuotiaiden koulun käyntiä. Järjestön työntekijät kiertävät kouluissa seuraamassa opetuksen laatua ja jakamassa opetusmateriaaleja. Myös vanhempia ohjataan tukemaan lasten opiskelua ja erityisesti lukemista, vierailemalla lasten kotona. Toisen järjestön tavoitteena oli tukea nuoria poliittisissa ja taloudellisissa asioissa, eli toisin sanoen rohkaista heitä olemaan aktiivisia ja pyrkimään kohti parempaa elämää & demokraattisempaa yhteiskuntaa.

Viimeisenä vierailtiin tutustumassa naiseen joka tekee vapaaehtoistyötä sairaiden vanhusten parissa. Tansaniassa on Suomen tapaan paljon vanhuksia joilla on erilaisia iän mukana tuomia sairauksia. Kaikki vanhukset eivät sairauksiensa takia voi lähteä pois kotoaan sairaalaan tai apteekkiin ostamaan tarvittavia lääkkeitä. Tämän vuoksi on aloitettu projekti jossa vapaaehtoistyöntekijät (paikallisia asukkaita hekin) kiertävät vanhusten kotona ja konsultoivat heidän asioissaan lääkäreitä sekä toimittavat tarvittavat lääkkeet. Tansaniassa yli 60-vuotiaat ovat oikeutettuja ilmaisiin lääkkeisiin, mikä kuulosti hienolta! Tietysti Suomeen verrattuna asiat on täällä huonosti, mutta kehittyvät koko ajan parempaan suuntaan.

 

 

 

Tansaniassa, vihdoin!

Pari ensimmäistä päivää Tansaniassa takana, huh! Tänään saatiin vihdoin ostettua paikalliset puhelinliittymät ja nettitikut, niin pääsee tätäkin päivittelemään 🙂

Ensimmäinen päivä meni täysin kulttuurishokissa, jota yli vuorokauden matkustaminen ei ainakaan lieventänyt. Heti koneesta päästyämme huomattiin, että täällä on todellakin kuuma! Lämpömittaria ei ole saatavilla, mutta ilmeisesti päivisin on keskimäärin 35 astetta lämmintä. Parina päivänä on ollut kaatosateita, jotka on tehneet ilmasta lähinnä entistä tukahduttavampaa..mutta onneksi tähän on tottunut ihmeellisen nopeasti, vaikka hiki virtaa koko ajan edelleen.

Lentokentällä meitä oli vastassa autokuskimme Richard pienen poikansa kanssa. Erittäin ystävällinen mies, joka hieman pehmensi kulttuurishokkia. Jostain syystä kun väsyneenä, nälkäisenä ja hikisenä Dar es Salaam ei tehnyt kovin hyvää ensivaikutelmaa..Matka kentältä CEFA-hostellille kesti noin 45 minuuttia, villihkön liikenteen seassa.  Onneksi meillä oli ilmastoitu auto, luksusta 🙂  Kuulemma ruuhka-aikoina sama matka kestää pahimmillaan muutamia tunteja.

Meidän ensimmäisen viikon majapaikka on erittäin mukava, mitä nyt jaetaan huone muutamien torakoiden kanssa, mutta ne on pientä verrattuna siihen mitä voisi olla! Asutaan kolmen hengen huoneessa Lauran ja Teemun kanssa.  Me siis tultiin Lauran kanssa tänne yhtä matkaa ja Teemu tuli kolme viikkoa sitten. Teemu meneekin jo täällä sujuvasti ja puhuu mun ja Lauran mielestä erittäin hyvin swahilia! Onneksi on oma opas, muuten oltais varmaan pulassa 😀 Muutamia asioita, lähinnä tervehdyksiä ja vastauksia on opittu sanomaan mutta ruokien tilaamista yms. asiointia pitää vielä treenailla. Kyllä tää tästä!

CEFA hostel.

CEFA hostel.

Kulttuurishokin ja ahdistuksen jälkeen 12h yöunet teki hyvää, ja maanantaina kaikki näyttikin jo paljon paremmalta! Päästiin heti kokeilemaan bajajia, eli pientä “mopotaksia” . Käytiin pienellä ostarilla, jossa vaihdettiin rahaa ja pyörittiin hyvin länsimaisen oloisessa kaupassa. Matkaan tarttui muun muassa superhyvää paikallista mehua! Se on paksua ja erittäin hedelmäistä. Nam. Sitten käytiin syömässä lounasta Rose Garden-nimisessä ravintolassa, jossa sain mahtavan näköisen fish & chips –annoksen. Tähän kuulemma tulee kyllästymään. Ja täällä muuten syödään käsin, mikä on ihan näppärää.

Fish and chips.

Fish and chips.

Myöhemmin löydettiin Lauran kanssa aivan nurkan takaa ihana ranta tai ennemminkin ”rantaclubi”, päästiin vähän kahlaamaan meressä ja nauttimaan ansaittuja drinksuja. Vesi oli sen verran sameaa ja roskaista, ettei ainakaan vielä uskaltauduttu uimaan..mutta katotaan myöhemmin uudestaan! Olis siellä ollut uima-allaskin, mutta sen käytöstä olis saanut maksaa vähän extraa. Tuonne kuitenkin ehdottomasti loikoilemaan uudestaankin 🙂

Rannalla.

Rannalla.

 

Eilen täällä oli kansallinen vapaapäivä, joten oltiin vasta nyt tiistaina ensimmäistä päivää TACOSODEn toimistolla. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Asante!