Työviikko

 

Kulunut viikko Hakuna Matata Charity Organizationissa on ollut erittäin työntäyteinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen. Päivät on venähtäneet usein iltaan saakka, mutta onpas viikko myös mennyt nopeasti! Ollaan saatu paljon vastuuta ja järjestön odotukset meitä kohtaan on korkealla. Etenkin, kun Teemu oli ennen meitä samassa paikassa työskentelemässä niin ovat tainneet tottua suomalaisten korkeaan työmoraaliin 🙂 Meillä on myös ollut hieman totuttelua, kun edellisessä järjestössä ei tehty oikein mitään ja vastuun antamisen sijaan ennemminkin holhottiin.

 

 

Alkuviikko meni paperihommissa, mutta keskiviikosta eteenpäin ollaan kierrelty itsenäisesti eri kouluissa tapaamassa opettajia, oppilaita ja vanhempia. Hakuna Matatalla on meneillään World Visionin tukema projekti ”Hope Street Children” jonka tarkoituksena on tukea vähäosaisia lapsia koulunkäynnissä ja elämässä ylipäätään. Tällä viikolla tavattiin perheitä jotka ovat saaneet projektilta apua ja kyseltiin hiukan miten koulunkäynti on edistynyt, onko terveyden kanssa ollut ongelmia, millainen kotitilanne on ja miten projekti on vaikuttanut lapsiin.

 

 

Iski siinä pienet paineet keskiviikkona, kun meille kerrottiin että minä menen yksin yhdelle koululle ja Laura toiselle. Lapset ja vanhemmat kun eivät puhu englantia ja opettajatkin yleensä vähän heikonlaisesti. Opettajat onneksi osasivat tulkata keskusteluita melko sujuvasti ja saatiin tärkeää informaatiota kerättyä. Torstaina tehtiin vielä kotikäyntejä, jossa minulla ei ollut mukana edes tulkkia! 😀 Se oli kuitenkin erittäin mukavaa ja yllättävän hyvin sitä pystyy kommunikoimaan ilman yhteistä kieltäkin; tietysti vanhemmat osasi muutaman sanan englantia ja itse osaan muutaman sanan swahilia.

Huoltajat.

Huoltajat.

Erään perheen talo.

Erään perheen talo.

 

Pienin näkemäni "keittiön" ovi.

Pienin näkemäni “keittiön” ovi.

 

 

Kotikäynneillä näki todella miten huonoissa oloissa lapset elävät. Eräät orposisarukset asuivat vanhan mummonsa luona, jonka talo oli tiilihökkeli jossa ei ollut lattiaa saati mitään muitakaan mukavuuksia. Monilla ei ole rahaa ruokaan tai koulumaksuihin. Hope Street Children-project auttaakin perheitä juuri näissä asioissa. Lapset on saaneet projektin kautta koulupuvut, koulutarvikkeita ja rahaa koulumaksuihin. Näin on mahdollistettu lasten mahdollisuus koulunkäyntiin. Päästiin myös jakamaan henkilökohtaisesti oppilaille uudet koulupuvut 🙂

Kenkien sovistusta.

Kenkien sovitusta.

 

Nyt sitten ansaittu vapaa viikonloppu tähän väliin 🙂

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *